Kuva: Leena Alérini

Cecilia “Cia” Gundersby

Olen 33-vuotias ikuinen heppatyttö. Rakkaus hevosia kohtaan syttyi 2-vuotiaana talutusratsastuksessa Pariisin puistossa ja se on säilynyt läpi elämän. Alkutaipale on käyty Tapiolan ja Kilon ratsastuskouluissa, josta siirryin Soukkaan ja Peikille. Koko ajan kävin myös Hangossa ratsastamassa. Ensimmäinen oma poni oli ostohetkellä 22 -vuotias vanha, vihainen ja valkoinen tuntiponi nimeltään Hannibal. Vuosien saatossa ponit vaihtuivat hevosiin kilpailutavoitteiden kohotessa, saavutuksina tulivat mm PM-edustus, SM-mitaleja sekä lukuisia voittoja ja sijoituksia, mm U25 GP-sarjassa sekä myös Tapiola GP-sarjassa. Olen vuosien saatossa valmentautunut monella valmentajalla, mutta tärkeimmät opit tulivat mm Raija Jenseniltä, Timo Ajannolta, Peik Andersiniltä, Sanna Backlundilta ja Mia Maukoselta.

Nuorten vuosien aikana tuli taukoa ratsastamiseen opiskeluiden ajaksi ja palasin satulaan ensin Peikin ratsastuskoulussa, josta muistona jäi tuntiratsastajien mestaruudesta senioreiden hopeamitali, ja sittemmin omalla hevosella taas 135 cm tasolle asti. Viime vuodet olen kilpaillut lähinnä nuorilla hevosilla Racing-sarjassa, josta saavutuksina Racing sarjan 3:s sija sekä finaalin sijoitukset 2. ja 3. Olen lisäksi kouluttautunut SRL:n estetuomariksi ja stewardiksi.

Valtteri Gundersby

Olen 27-vuotias neljännen polven hevosmies, isoisälläni tosin oli ravihevosia. Tähtäimessä on hevosten lisäksi juristin ammatti, tutkinto on jo pitkällä. Aloitin ratsastuksen 8-vuotiaana Jutan tallilla Tampereella, siskojen vanavedessä. Nuorena leikittiin tallin muiden poikien kanssa pikkurakuunoita ja turnajaisia, mutta ensimmäinen oma hevonen tuli ala-asteiässä, ja oli siskojen kanssa yhteinen. Nuorempana harrastin myös muita lajeja ratsastuksen ohella, muun muassa yleisurheilua SM-tasolla, mutta yläasteiässä muut lajit saivat väistyä hevosten tieltä. Ratsastusurani sai varsinaisen alkusysäyksen juniorivuosinani, kun sain silloisen ykköshevoseni Vianan. Sen kanssa olimme monena vuonna mukana liiton maajoukkueleirityksissä ja saavutimme sijoituksia 120-145 -tasolla. Mieleenpainuvin muisto on Finnderbyn 3. sija. Vianan jälkeen tuli Welfe de la vie ``Viivi´´, hevonen, jonka kanssa pääsin vakiinnuttamaan tasoni isommissa luokissa. Viivin kanssa saavutimme mm. nuorten SM-hopeaa vuonna 2012, LähiTapiola GP-sarjan 3. sija , PM-edustus ja muita lukuisia sijoituksia ja voittoja aina 150 cm -luokkiin saakka. Viimeinen yhteinen kisamme Viivin kanssa oli vuonna 2015 Helsinki Horse Show:ssa. Tämän jälkeen Viivi matkasi mutkien kautta Cian hyvänmielen ratsuksi.

Viime vuonna minulla oli käytössäni lähinnä vain nuoria hevosia, joista parhain oli 7-vuotias ruuna Esteban S ``Esko´´. Esko voitti mm 7-vuotiaiden hevosten hallimestaruuden sekä oli Racing-sarjan kolmas. Loppukaudesta Esko kuitenkin loukkaantui. Kilpailu-urani sivussa olen lukenut itselleni ammatin kengityksestä. Valmistuin Ypäjän Hevosopistolta joulukuussa 2015 hevosenhoitajaksi, sunntautumisena kengitys. Tällä hetkellä kengitän opiskelujen sallimassa laajuudessa. Lisäksi valmennan ja ratsutan, lue lisää “Valmennus ja ratsutus” –sivuston alta.

Anne Nuutinen

Olen Anne Nuutinen, ratsastuksenopettaja, kahden ihanan lapsen äiti, ja yhden kouluratsun sekä yhden opetusmestariponin omistaja. Perheeseeni kuuluu myös mieheni Antti sekä eläkkeellä oleva Elli-koira. Olen energinen, innostuva ja sosiaalinen tyyppi, ja erityisvahvuuteni opettajana on pedagogiikan lisäksi erilaisten hevosten yksilöllinen ratsastaminen. Ratsastus on urheilulaji, ja vaatii ratsastajalta omasta fysiikasta huolehtimista. Ratsastaminen on monelle myös laji, jossa voi kevyemmin mielin vain nauttia hevosen kanssa leppoisia hetkiä, mutta hyvä ja huolellisesti harjoiteltu istunta ovat edellytys rentoon menoon. Olen tarkka perusasioista ja niiden opettamisesta. Vaalin hyviä hevostaitoja ja opetan aina hevosten hyvinvointi etusijalla.

Aloitin ratsastuksen pikkutyttönä Vantaalla Poni-Haassa, jossa vietinkin tiiviisti aikaani parikymppiseksi asti. Kilpailin aktiivisesti ratsastuskoulun poneilla ja hevosilla esteillä, ja Ratsastuskouluoppilaiden Mestaruuskisojen ensimmäisinä vuosina tuli menestystäkin joka vuosi.

13-vuotiaana sain kunnian alkaa hoitamaan Suski Fagerströmin estehevosia, ja teinivuosina sain valtavan määrän oppia ja kokemusta kilpahevosista, nuorista hevosista ja esteratsastuksesta. Suskin lopetettua aktiivisen kilpauransa siirryin hoitamaan kouluvalmentajani Kimmo Sulkalan hevosia. Samaan aikaan sain myös todellisen kipinän kouluratsastukseen.

Sain käyttööni lupaavan 5-vuotiaan suomenhevosori Hopean Pojun, jonka myöhemmin ostin itselleni, ja Pojun kanssa etenimme yhdessä suomenhevosten metaruustasolle sekä esteillä että koulussa, ja jopa avoimiin 120cm ja vaativa B-luokkiin. Pojun kanssa tein myös sekä ohjaaja- että opettajatutkinnot.

Olen saanut juniori-ikäisestä asti mahdollisuuksia työskennellä nuorten hevosten kanssa, ja satulan alla on ollut iso määrä 3-6-vuotiaita poneja ja hevosia. Nuorten hevosten ratsastaminen onkin edelleen lähellä sydäntäni.

Hankin projektimielessä itselleni 2-vuotiaan ponin, joka oli tarkoitus koulutuksen jälkeen myydä. Mutta niin vain kävi, että tuo poni on nyt 15-vuotias, monelle tuttu Iitu-poni, ja edelleen perheessä. Kipakasta luonteesta on kuoriutunut innokas opetusmestari monelle poniratsastajalle.

Master-tutkintoa varten päätin hankkia laadukkaan nuoren hevosen, jonka voisin kouluttaa vaaditulle tasolle. 3-vuotias Karelia Carrus löytyi Ypäjältä, ja se tuntui sopivan vaikeasta luonteestaan huolimatta minulle kuin nenä päähän. Kouluttaminen on ollut haastavaa ja se on vienyt pitkään, mutta opettanut minulle valtavasti. Vaativa B-luokista olemme jo napsineet runsaasti rusetteja, ja ensi kaudella toivon, että pääsemme nostamaan tulokset vaativa A- ja PSG-luokkiin, tavoitteena olisi myös Inter1-taso.

Vierivä kivi ei sammaloidu, joten uusi 4-vuotias on tullut mukaan tiimiin. Musta rheinlandilainen pikkupoika "Q" harjoittelee vielä eskaritehtäviä, ja näillä näkymin saa ensi vuonna siirtyä jo peruskouluun.

Tiina Tarkkala

Stall Solbackassa opettaa maanantaisin Tiina Tarkkala. Tiina on erittäin pitkän kokemuksen omaava hevosalan rautainen ammattilainen, jolla on pitkä kokemus ratsastuksen opettamisesta. 

Koulutukseltaan Tiina on ratsastuksenopettaja sekä Tiina on suorittanut valmentajan ammattitutkinnon. Aikaisempaa ratsastuskoulun opetusta on tullut suoritettua Nummisten perheen alaisena Evitskogin Ratsastuskoulussa vuosina 1991-1999 sekä Solbackassa 2000-2003. Tällä hetkellä Tiina valmentaa lähinnä yksityisratsukoita, jonka lisäksi Tiina toimii Ratsastajainliiton Talent Programin valtakunnallisena valmentajana kouluratsastuksen puolella. 

Tiinan opetuksessa paneudutaan muun muassa istuntaan, apujen käyttöön ja vaikuttamisen. Kaiken perustana on huolellinen ja motivoitu perusopetus, jonka kautta luodaan kestävä pohja ratsastajan kehitykselle. Tiina on innoissaan aloittamassa tammikuussa Stall Solbackassa, ja sanookin että: “Kivaa päästä tekemään jotain uutta ja tykkään aidosti ratsastuskoulutyöstä todella paljon!”. Terveisiä kaikille uusille ja vanhoille oppilaille, tunneilla on vielä tilaa. 

Toivotamme Tiinan lämpimästi tervetulleeksi Stall Solbackan jengiin! Nähdään maanantaisin! 

Nora Latvala

Nora Latvala opettaa Solbackassa keskiviikko iltaisin sekä sunnuntaisin. Nora on valmistunut ratsastuksenohjaajaksi Ypäjältä kiittävin arvosanoin.  Noralla on opetuskokemusta ratsastuskouluista yli 10 vuoden ajalta ja hän on myös valmentanut yksityisratsukoita.  Nuorempana Nora on ollut Espanjassa töissä ratsuttamassa estehevosia.   Vahvuudekseen Nora mainitsee perusratsastustaidon ja että pystyy ratsastamaan erilaisia hevosia, eli hyvä hevossilmä.
Kilpailukokemusta Noralla on Helppo A-tasolla ja rataesteillä 105 cm tasolla. 

Tallimäyrät Alma, Nella ja Ines

Tallin rottavahdit ja kaiken kaivauksen asiantuntijat. Nella tykkää kaikista ja Alma kaikista jotka Nella on ensin hyväksynyt. Nella on 10 vuotias normaalikokoinen mäyräkoira ja Alma 5 vuotias kaniinimäyräkoira. Uusi tulokas Ines on vasta 11 kuukautta vanha, ja hänestä kasvaa Nellan ja Alman välikoko.

Rakastavat lämpöä ja syliä. Varo märkiä pusuja! 

Nella                  Alma                       Ines